Yksi entinen työkaveri oli koulutukseltaan ompelija ja hän teki minulle mittojen mukaan tunikan kaavat. Kaavat ovat olleet minulla jo pari vuotta, mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä niillä mitään. Suurin syy se, että en kauheasti tykkää ompelusta, enkä ole siinä kovin hyvä. Lisäksi huonohko ompelukone tekee ompelusta vielä haastavampaa. No, nyt löysin ihanan Marimekon alekankaan, 15 euroa metri. Relun metsin ostin ja ajattelin, että kokeillaan nyt sitten ompelua. Anopilta sain malliksi yhden hänen ompelemansa mekon, josta katsoin vetoketjun ja muotolaskosten ompelua.  Ja töytyy sanoa, ettei mekko ole lähelläkään töydellistä, paljon kömpelöitä pikkujuttuja huomaa, jos tarkkaan osaa katsoa, mutta silti: mekosta tuli melkein lempivaate! Kyllä tuota töissä ja vapaalla pitää vaikka legginsien kanssa. Ainut, mikä vähän himmensi iloa oli miehen kommentti: Tuossa on kyllä ihan mahtavat värit. Siis keltainen, musta ja valkoinen...KÄRPPÄMEKKOhan tuo on :) Ja minä EN kannata kärppiä :)

Tytölle ompelin myös mekon,128 kokoa.  Ohje on Suuri Käsityö-lehdestä. Ärsyttävän hankala oli ommella olkaimia, muutamana kertaan jouduin purkamaan ja ompelemaan uusiksi. En kyllä tee enää mitään tuolla kaavalla. Olkaimet voi tehdä niin paljon helpommallakin tavalla, että turha väkertää noin hankalasti.  Kangas on tilattu  Iinulta ja tosi ihanaa, pehmeää ja kevyttä puuvillaa. Kuvassa edessä oleva satiininauhainen rusetti ei oikeastaan edes erotu. Ei se kyllä hirveästi erotu luonnossakaan :) Ehkä tuo aika kirjava kangas ei olis tuota rusettia tarvinnutkaan...mutta ihan kiva synttärimekko!