Kävin kolme vuotta sitten syyskauden kansalaisopston keramiikkakurssilla. Tykkäsin saven kanssa läträämisestä, mutta jostain syystä melkein kaikki lasitukset epäonnistuivat. Eihän se kauheasti motivoinut, kun lopputulos oli aina enemmän tai vähemmän epäonnistunut. Lopetin sitten sen harrastuksen, mutta jäin kujitenkin kaipaamaan sitä. Ja tänä syksynä sitten päätin kokeilla uudestaan. Ja tadaa- samalla menestyksellä kuin silloinkin. Tässä muutama epäonnistunut työ.

 

Jeps- idea kiva, tekeminen kivaa, mutta sitten roskiin päätyy kuitenkin. Opettaja sanoi, etten ole puhdistanut raakapolton jälkeen tarpeeksi, kun lasitteeseen jäi läikkiä. Olin kyllä puhdistavinani, mutta ilmeisesti en sitten kuitenkaan.

 

 

Ja tuossa linnussa olisi ihana pronssinen lasite, JOS se olisi onnistunut. Ei oikeasti voinut kuin nauraa, kun nämä kannoin nyssäkässä kotiin ja esittelin miehelle ja lapsille. Kai se on nyt oikeasti uskottva, että keramiikka ei ole minua varten.

Lapset innostuivat taas omin päin askartelemaan, tässä Aadan tuotoksia:

 

 

Ihania pikkukorttejaa ja taitavasti tehty hama-helmikuvio, jota ei kuitenkaan jaksnut tehdä loppuun asti. Vaan eipä se kai haittaa.

 

Ja tänä jouluna tein ensimmäistä kertaa piparitalon. Se oli liian suuri houkutus miehelle, joka haaveili joka ilta katon syömisestä. Siispä piparittalo syötiin koko perheen voimin :)